Työ. Mulle ominaisin tapa määritellä itseni on työn kautta. Ei välttämättä sen kautta, miten hyvä mä olen, vaan sen, mitä mä teen. Mä oon duunari, aina ollu ja luultavasti/toivottavasti tuun aina olemaan. Arvostan myös muita tavallisia työnsankareita suuresti, huomattavasti enemmän kuin liian suurta liksaa nostavia poliitikkoja ja firmanjohtajia tai julkisuudella eläviä "tosi"TV-tähtiä ja vastaavia.

Rakennusala. Mä rakastan oman työni haastavuutta. Koskaan en voi olla valmis, koskaan en voi osata kaikkea. Aina voin kuitenkin kehittyä ja useimmiten virheet on korjattavissa. Mä myös koen, että mun työlläni on merkitystä. Että myös mulla on merkitystä. Voin valehtelematta sanoa, etten oo koskaan halunnu jäädä pois töistä vaan sen takia, kun ei huvittais mennä töihin. :) Mulla vaan on paras duunipaikka, parhaat duunikaverit ja paras työilmapiiri! Töissä myös lentää aivan hillitöntä läppää, koskaan ei voi olla päivää nauramatta. :D Toisinaan ihmiset ihmettelee, miten mä kestän äijien juttuja. Ne kun voi "parhaimmillaan" olla hemmetin loukkaavia, p*skoja, sovinistisia, seksistisiä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä. Mutta mulla on tähän vakiovastaus: ammatinvalintakysymys. Jos en kestäis (ja laskis toisesta korvasta sisään- toisesta ulos), en varmaankaan olis tällä alalla. Pointtina on se, ettei mitään pidä ottaa tosissaan tai henkilökohtaisesti - kaikki on oikeesti vaan läppää. Pitkälle pärjää, kun tän muistaa. Ja ei ne jutut oikeesti niin paskoja aina oo! Päivääkään en vaihtais pois. :D

Raksailuun liittyy myös toinen mulle tärkeä asia: Raksanuoret. Pari viikonloppua sitten tuli vietettyä mahtavat kaks päivää Raksanuorten ja Superin nuorten kanssa. Suurimmaks osaksi homma oli hauskanpitoa, mut se asiapuoli kiinnosti myös ihan kympillä. Huomasin, että liiton toiminta kiinnostaa ihan todella ja halua olis osallistua/tehdä enemmänkin. Se vakioporukka nuorissa on ihan huippua ja siihen olis hieno päästä paremmin sisään. Ylipäätään mä pidän liittotoimintaa tärkeenä, oli ala mikä tahansa. Aika usein saa vaan olla perustelemassa kantaansa ("miks pitäis maksaa XXX euroa liitolle, ku YTK on XXX euroa halvempi?"). Eli on tullu kyllä huomattua, ettei kaikki oo samaa mieltä, mikä sinäänsä on aika huono homma, kun yhteistä etua kuitenkin olis tarkotus ajaa...

 

Huh, pajon olis vielä asiaa, mutta tiskit tulee jo keittiön ovella vastaan. :D Joten osa 2, to be continued!

 

- S