...kerro mulle miten historiaa luetaan

tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan

me voidaan tehdä ihan mitä halutaan."

 

Hohoo. Melkein kaks vuotta viimesimmästä tekstistä. Vähän saattaa tulla sellanen fiilis, että blogin pitäminen ei ehkä ihan oo mun juttuni... :D Mutta, mä yritän parantaa tapojani, edes vähän :D (eikä noi vanhat asiatkaan oo oikeestaan mihinkään muuttunu.)

--

Otsikko ja tän kirjotuksen ekat rivit on Palefacen biisitä "Miten historiaa luetaan?". Tässä viimeaikoina mun levyhyllyyn on hiipiny vähän ehkä yllättäviäkin artisteja, ottaen huomioon lähtötilanteen (lue: lähes ainoastaan Suomirockia). Jotenki toi yhteiskuntakriittisyys ja kantaaottavuus toimii mulle, sen lisäksi Palefacen karisma on vaan jotain, mikä pitää otteessaan.

 

Mitä tässä kahdessa vuodessa sitte on tapahtunu? Duunipaikka on edelleen sama (ja paras!), Rakennusliitto on edelleen iso osa mun elämää, edelleenkin pidän kotia siinä samassa 27 neliössä. Nykyään nää neliöt jakaa mun kanssa Nana, mun mustavalkonen karvakaveri :3

Raksaliiton hommissa oon jatkuvasti vaan syvemmällä, mm. oon valtuuston jäsen ja oman ammattiosaston varajäsen. Asiapuoli liiton toiminnasta kiinnostaa nykyään enemmän, ku se vapaa-aika. Raksanuorten kautta oon tutustunu aivan mahtaviin ihmisiin (you know who you are <3 ) ja oon saanu tosi paljon tukea ja samanhenkisiä ihmisiä elämääni. Ootte korvaamattomia.

Duunissa oon kehittyny huimasti parissa vuodessa. Nykyisin en oo enää appari, vaan osaan ja saan toimia itsenäisesti. Luottoa ja vastuuta on tullu lisää ja oon siitä aika hemmetin ylpeä. Kehitystä tapahtuu toki jatkuvasti ja sitä alan "hiljaista tietoa" on päässy jopa siirtämään eteenpäinkin. :) Työporukka on pysyny aika samana, muutama lähteny, muutama uus tullu, mut ne tärkeimmät on edelleenkin siellä. Edelleenkin joka ikinen aamu tuntuu hyvältä lähtee töihin, edelleenkin työkaverit saa mut joka päivä nauramaan ja tuntemaan itseni tärkeeksi, osaksi "meitä". Meillä on firmassa tosi hyvä "me"-henki ja oon siitä tosi ylpeä. Edelleenkin työmaan jutut on yhtä paskoja ku aina ennenkin, mut "omat" on vähän niinku ehtiny jo unohtaa, että mä oon likka :D (Mikä on vaan ja ainoastaan positiivinen asia!)

Urheilusta on tullu isompi osa elämää. Kunto ei oo ikinä ollu mitenkään paska, mut nykyään pyrin saamaan tuloksia. Enää se pienikokoisuus ja hoikkuus ei oo tavoiteltava asia, nyt on tähtäimessä kestävyys ja lihaskunto, hyvän olon lisäksi. Oon ehkä tietyllä tapaa kriittisempi kroppaani kohtaan nykyään.

01/2012

 

Levi 03/2012 - Yks suurimmista intohimoista.

 

05/2012 Slackline Linnapuistossa

 

05/2012, viimeisin työmaa. Oon sekä timpuri, maaraksaäijä, konekuski, maalari että kahvinkeittäjä. Duuni <3

 

"Tähdet syttyy, valojuovat, vieläkö ne viestin tuovat? / Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä / Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin."